SPONSORI
SPONSORI
Copyright via Jari Salko
Ota yhteyttäjaripsalko(at)hotmail.com
Miten kauneus vangitaan
Taikatie
On kaikki kauneus vain hetken harhaa,
joka sun eestäs vuodet vierien karkaa.
Kauneus sydämen on aitoa ja ei sitä aika vie
ja suuntana sillä on rakkauden taikatie.
Vuodet harhaillen, kauneutta metsästäen.
Lopulta näkee itsekin enää varjo on.
On harvennut tuo tukka tuuhea
ja ei loista hammasrivi valkea.
Silloin taikuutta vain kaipailee
ja miettii miksi näin kalpee.
Vain hetkiä pieniä antoi irtosuhteet nuo
ja ei hetkiä rakkauden ne enää tuo.
Mljoonan kasvon edessä olit
ja niin usein sydämen kipua podit.
Löytänyt et muka oikeaa, vaikka
tiedät hän sun eessäs oli, näytteli haikeaa.
Harhaan johti tieto valtavirran aivojen
ja ohitti lailla kiertoradan sydämen.
Taika, taika pelasta mut vielä.
Tiedän, tiedän oot jossain siellä.
Unohdettu
Olit unieni ainoa rakkaus
ja mielessäni vain sydämesi valtaus.
Miksi rakastuin. Uskossa lakastuin.
Katseesi kuin pistin. Heikkouttani vapisin.
Sydämeni kipu tuntuu,
kun usko sun loppuu
Voitko vielä voiton antaa
ja näyttää tien sydämesi taa.
Unohdettuna huudan nimeäsi
ja tuijotat peilistä turhuuden itseäsi
Uskossa sinuun vain.
Kenties polulta harhauduin.
Kerro miksi elää maassa unien,
jos ei niitä voi tavoittaa uskoen.
Silmiesi alla vain palasiksi muserrun
Näen välissämme huurun peittämän ruudun.
En kanssas voi maata tätä jakaa
ja ei oo sulla enää sydämeeni valtaa.
Ei enää haavaa pienintäkään
et voi enää sydäntäni pistää
Rakkauden armoa
Itkeä voi särkynyt sydän ja
sen polttavan kivun hyydän.
Vastausta haluttua en saanut
ja on haaveeni kauas paennut.
Sydämeni kysyy vain. Miksi?
Päättyy aina rakkaus pettymiksi.
Valvon yön, jos toisenkin. Särjit siltani unien.
En voi elää, jos aina rakkaus särkee kaiken.
Miksi rakkaudessa niin usein oot yksinäinen
ja et jää mieleen rakkaasi sydämeen.
Uskon. On maailmalla niin paljon tarjottavaa,
et voi se rinnalta oikean toisen harhaan johtaa.
Ootan siksi vielä, jos päivä uusi kaiken vielä muuttaa
ja näyttää sulle tien mun sydämeen oikeaan.
Saakka tuohon päivään elän kituen
ja rakkauden janosta kuihtuen.
Rakkauden armoa vain sulta pyydän
ja kivusta sydämeni sua syytän.
Palvon. Valvon. Vain sua haluan
Saisit musta mielen miehen vahvan.
Tanssiva Kaunotar.
Viimein näen hymysi pelastavan
ja toivon sinun aavistavan.
Olen kiintynyt soluusi jokaiseen
ja rakkautesi vain polkuni valaisee.
Olet tanssilattian vaalea kaunotar
ja toivon et oot mun pelastajatar.
En ehkä osaa tanssia kuin kehnosti valssia ja
et saa musta tanssilattioiden prinssiä.
Vaan silti toivon, öisin valvon, kuvaasi palvon.
Kai saan mahdollisuuden toiveesi täyttää
ja elämääsi jälkeni jättää.
Mielessäni ei ketään muuta. Tiedän,
et voisit olla elämäni uusi suunta.
Olet sydämeni vanginnut, ei ketään
ole se koskaan näin halunnut.
Vain kauttasi sydämeni lentää vapauteen
ja voit uskoa sen rakkauden puhtauteen.
Siis lähde mukaan, opi sydämeni tuntemaan
ja pääset vielä mukaan elämään hurmaavaan.
Enkelini
Paistoi aurinko aamuna viimeisenä sulle
ja jätit muiston parhaan sydämelle.
Oli kiire töihin meillä aikuisilla
ja lähdit kouluun polkemalla.
Matka ei niiinkään pitkä,
mut niin vaan vaaroja täynnä.
Tien olit kulkenut monesti,
vaan nyt vauhti juopon pysäytti.
Oli hetki tuo joka pysäytti maailmain,
kun poliisilta tuon puhelun sain.
En ole katkera vaan syyllinen tunne,
oliko paiste auringon huomaamaton enne.
Et voinut tietää, että ei sua huomaa
ja matkasit näin taivaan suojaan.
Sydämesi liian kallis päälle maan
ja saa nyt tähtitaivas tähden kirkkaimman.
Hyvästi pieni enkelini.
Ole aina kirkkain tähteni.
Muisto vahva sydämeni.
Rakkauden tähti
Kaipaan öitä sun vierelles
voi kun sydä(mme)s sun mulle lämpenis.
Olet mun rakkauden tähti
ja vihdoin mun kaipaus lähti.
Kun katson syvälle sun silmiis.
Pyydän sulta vain rakkautta pliis.
Olen valvonut yön jos toisenkin,
kuin vaan sydämes valloittaisin.
En kaipaa maalista mammonaa,
vain sydä(mm)eni rakkauttas janoaa.
Voin uskoa rikkaaseen elämään,
kunhan en joutuis enää rakkauden pimeään.
En ketään muuta näin oo halunnut,
vain sä olet mun kaipuuni täyttänyt.
On pihastani jo ruusu lakastunut
ja halla väriloiston nujertanut.
Vaan yhä uskon sydämeni kesään
ja voin uskoa valoon keskellä yön pimeän.
Vihdoin sydämesi minua haluaa
ja kuljemme kohti kevättä valkenevaa.
Olen tähti jo nyt ja
voimasta rakkauden uudestisyntynyt.
Kaipuu lähti elämästäin
kai kuljemme yhessä ain.
Pettäjä
Pohjantähti
Oon oottanut sun sanaa tahdon
ja kaivannut sydäntäsi niin paljon.
Niin usein unissani susta haaveilen
ja päivisin yksin eksyneenä harhailen
Löydänkö paikkaa sun sydämessä
ja yhteistä aikaa ajan avaruudessa.
Kuinka saisin tähän tangoon kaksi
ja muuttuisi tää elämäni riemuisaksi.
Sano tahdon, niin kuljet tähtiin kanssain
Sano tahdon, niin pääset minne vain.
Vain kanssas sun voin unelmat toteuttaa,
sil muuten olen tyhjä takki roikkuva vaan.
Annat mulle uskon johonkin suurempaan
ja loistan lailla Pohjantähden taivaan.
On se kirkkaampi kuin aurigomme suuri
ja ei voi mua pidättää ees Kiinan muuri.
Maailman valtias on haltija oikean sydämen
ja näyttää rakkaus mulle voittoisan tien
Patapeluri
Olen patapeluri vailla vertaa,
kun jäälle saavun Isomäki huutaa
Ajelen kovaa ja vastustajan niittaan
se on käsky penkin takaa.
Joskus tappion hetkellä hermot palaa
ja ajelen vastustajan staran puun takaa
Silloin Muukkonen määrää pitkää penalttii,
mut silti ylpeänä kuljen Porin raittii.
Väistä tai muuten sattuu,
sillä on siinä sun omavastuu.
Pelaa älä kuin neiti oo
ja et voi välttää kohtaloo.
Taas Sihvonen kolumnissaan hitaaks haukkuu,
mut nähdä saa, että täältä paukkuu.
Maalit tärkeimmät teen eestä maalin
ja ei pakit vastustajan saa mua nurin.
Hanskat pudotan, kun staraamme sattuu
ja tietää vastustaja silloin, nyt tapahtuu.
Istuu silloin peloissaan päässä penkin
ja jos kohtaamme menee peli sekaisin.
Väistä tai muuten sattuu,
sillä on siinä sun omavastuu.
Pelaa ja älä aina valita, sill
ei voi tuomita niittiä puhdasta.
Pelurin kohtalo
On peluri pelannut nipun viimeisen
ja vei pelin huuma häneltä kaiken
Usko vaan sanoi mies liituraitapuvussaan,
et onneas voi välttää siis pelaa vaan.
Mies katsoo käsiinsä vapiseviin
ja hukuttaa surunsa halpaan viiniin.
On se kaikki mitä hänellä enää on,
kun vei pankki Casinon häneltä talon.
En nousta tästä voi miettii hän
ja tuntee tikarin sydämeensä pistävän.
En pottia ensimmäistä kotiuttanut,
vaan oli hurmos voiton mukaansa tempaissut
Loistavat valot hänen sydämensä vei
ja numerot ruletin sanoi viimein hei.
Pelaa loppuun pelin viimeisen,
on kohtalo hänen ruletin venäläisen.
Vain peluri tietää mitä onni on
Vain peluri tietää julman kohtalon.
On hänen onnensa käsissä toisten
ja petturin sydän on muukalaisen.
Kello käy
Vaihdan pariston mun seinäkelloon,
ja suuntaan katseeni auringon valoon.
Oli aika pysähtynyt päivänä kun häivyit
ja merkityksen oli menettänyt elämän minuutit.
En löytänyt tietä sun sydämeen
ja uskoin että vain sinä täytät rakkauden haaveen.
En koskaan enää jää tyhjiin unelmiin,
vaikka yhä uskon rakkauden mysteeriin.
Kello käy ja aika rakkauden löytää,
mutta et päivää sen voi tietää.
Minne vie tie? Se yllätys sulle on
ja vastaus yksin onneen on kohtalon.
Yllätysten tie on elämän helminauha
ja et tiedä missä oottaa rakkaus ja rauha.
Vaihda vapaalle kun raskaalta tuntuu
ja pois näin murheesi elämän haihtuu.
Uskon yhä haaveeseen kauneimpaan
Luotan yhä rakkauteen kestävään
Sen takaan, et löydän suhteen vakaan.
Valo
Vaara vaanii kulkijaa pimeän
ja vain viaton voi ohittaa sen silmän.
Sydän puhdas vain pelastuu
ja sielu musta ansaan astuu.
On vahva vain sydän kauneuden
ja antaa kulkijalle mahdollisuuden uuden.
Ei se astu pois valon polulta
ja on sil aina pelastukseen silta.
Iltaa kohti kulkee rauhassa hän
ja tietää on hällä vahva sielu ja sydän.
Aina antoi toisille mahdollisuuden
ja uskoi sydämiin puhtauden.
Valvoo iltaisin alla tähtitaivaan
ja löytää joskus tähden sammuvan.
Miettii onko elämä sattumaa
ja missä on tuo toiveiden maa.
Antautuu valolle sielu loistavin
ja taittuu taival luokse tähtien.
Uskoa voi valoon monin tavoin
ja on uskovan sielu aina se vahvin.
Ota käteesi valo ja
sammuta vihasi palo.
Oo ystävä vihollisen ja
armahda sydän petollisen.
Kylmää savua
Syksyinen ilta nostaa ilmaan kylmää savua
ja voit aistia ilmassa hyvästien tuntua.
Luonto on painumassa talven lepoon
ja aura kurkien nousee lentoon.
Tunnen kuinka kaipaan muutosta
ja hamuan siipien tuomaa vapautta.
Oispa vapaus jättää tää kaikki
ja avata elämälleen uusi reitti.
Katse kaukaisuuteen
on tie sieluni vapauteen
Katse kaukaisuuteen
vapauttaa kaipuun tunteen
Toivo paremmasta antaa uskon elämään
ja tipahtaa kyynel onnen silmäkulmaan.
En mene turhaan nurkkaan pimeään,
vaan nostan itsesi onnen taistoon.
Haluan vain palasen onnen taivaasta
ja kaipaan sen suomaa vakautta.
Onhan huominen uusi sivu elämän
ja kenties näen onnen tähden välähtävän.
Katse kaukaisuuteen
on tie sieluni vapauteen
Katse kaukaisuuteen
vapauttaa kaipuun tunteen
Milloinkaan
Tuuli kesäinen tuo lämmön sydämeen
ja unohdus hetken kylmän jää talveen.
Vain kesä voi tunnistaa rakkauden
ja sen tuoman tunteen vapauden.
Rakkaus saa sydämestä kylmästäkin otteen
ja tunne niin herkkä saapuu kotiin uuteen.
Ravistaa se otteellaan sielua kovintakin
ja nostaa sydämen alta mullan mustankin.
Ei voi olla sielu niin pimeä milloinkaan,
ettei rakkaus voisi sitä valaista loistollaan.
Eikä liekki rakkauden sammu milloinkaan,
koska kirkkaus sen peittoaa pimeän maan.
Sydämet sadat vartoo kohtaloaan
ja luottavat tuohon mystiseen pelastajaan.
Miksi sitä joskus niin kauan odottaa saa
ja niin pitkään on se haavetta vaan.
Ansat monet vaanivat punaista pelastajaa
ja oikean sydämen vain harva ensin lunastaa.
Usko punaiseen niin löydät kohtalos kohdalla oikean
ja saat siitä sydämen seljässä ratsun valkean.
Ei voi olla sielu niin pimeä milloinkaan,
ettei rakkaus voisi sitä valaista loistollaan.
Eikä liekki rakkauden sammu milloinkaan,
koska kirkkaus sen peittoaa pimeän maan.
Särkynyt
Media tekee roistosta sankarin
ja antaa näin pimeälle valloittajan tikarin.
Tiedän sen särkyneitä on monia
ja päänsä heidän punoo synkkiä juonia.
He eivät tajua puolta toista
ja uskovat olevansa yksi legendoista.
Heidän sankaruutensa syntyy tarinoista pimeistä
ja toisen ihmisen kärsimyksistä.
He ovat menettäneet uskon maailmaan
ja uskovat vain kohtaloon julmaan.
Jotain puuttuu heidän elämästä
ja palanen hyvyyden on
lohjennut heidän sydämestä.
Heidän silmänsä tyhjyyteen tuijottaa
ja vain usko pimeään heitä kantaa.
Miksi kaverin sydän ei voinut heitä pelastaa
ja nyt vain tuijotamme liian monta hautaa.
Karu oli kohtalo ja pysähtyi elämä.
Miten voi näin kostuakaan silmä.
Nyt taivaaseen kulkee kymmenen sielua
ja kuunnelkaamme nyt enkelten näiden laulua.
Kaipaan
Oot mulle kaipuu suojaan auringon,
mut nyt pilvet tummat peittää sen.
Oon ehkä maailmasta toisesta
ja turhaan uneksin silmiesi valosta.
Palava este välillämme ei hiileksi muuttunut
ja tuli kuuma on sydämeni nyt polttanut.
Kaipaan jotain mitä en koskaan saa
ja katselen näin liekkiä palavaa.
Kaukana on haave joka mustan ja valkoisen
yhteen liittää.
Kauas taivaan pilviin täytyy yltää,
jos aikoo koskettaa sydäntäsi herkkää.
Mietin nyt tääl laidalla laitakaupungin,
miksi maailmamme on niin erilainen.
Synnyin paikassa jonne valo ei yllä
ja siksi on ollut aina varjo sydämeni päällä.
Olen kohti kirkkauksia monesti kurkottanut,
mutta on aina jokin haaveeni murskannut.
Näen sinussa kaiken sen mistä haaveilen
ja siksi vietän yöni sinusta uneksien.
Joskus vielä löydän polun auringon
Joskus vielä kannan itseni valoon.
Vastus
Onko elämää ilman kohtaloa
ja löytyykö vastaus sen kirjoittamasta
tarinasta.
Kun syksyisenä yönä tuuli lehdet
puista pudottaa, niin mitä silloin
hyvästit tarkoittaa.
Määränpää on meistä aina jokaisella
ja päivämme täyttyy luojamme valolla.
Vihdoin kun aistit elämäsi alkavan,
niin tunnet vastuksien sua kasvattavan.
Vastus on vahvistaja ihmisen
Vastus luo sulle kestävän sydämen.
Miksi on omena punainen maukkaampi
ja näin monin tavoin houkuttelevampi.
Mutta muista se on sulle luojan testi,
että oletko hänen näin ikuisesti.
Miksi et antaisi löytää sydämesi määränpään
ja johdattaa sen kukoistavaan elämään
Vahvista itseäsi, mieleäsi ja nauti elämän vesi
ja anna sydämesi lähimmälle ystävällesi.
Vastus voi olla houkutus julman kohtalon
Vastus voi peittää sydämemme valon
Askel
Otit askeleen kohti taivasta
ja luovuit näin elämäsi vallasta.
Et jaksanut nauttia enää päivistä
ja haaveilit vain taivaan pilvistä.
Liian raskaalta tuntui elo päällä maan
ja haaveesi elämän olivat kadonneet ilmaan.
Rakkaasi susta aina huolta kantoi
ja kaiken mitä kykeni hän antoi.
Sydän rakkaan on raskas nyt
ja on hänen elämästään jotain suurta hävinnyt.
Miettii vain miksi rakkaani teit näin
ja päätit kulkea taivaan sineä päin.
Niin kerran valloitit rakkaasi sydämen
ja tunsitte molemmat suuren rakkauden.
Taipaleella elämän yhdessä murheet kannoitte
ja kaiken toistenne kanssa jaoitte.
Rakkaasi nyt miettii, että kadottiko sydämesi avaimen
ja miksi päivä viimeinen oli rakkaan niin musta.
Rakkaan taivas oli ollut pitkään synkkä
ja hänen kulkemansa mäki niin jyrkkä.
Tuntee hän vain sydän rinnasta revitään
ja tulee kaikki tunteet sydämen pintaan.
Vastausta etsii, mutta ei sitä saa
ja ei saa näin pois sydämestään tuskaa.
Murto
Jäljet mustat johtavat luokse sun
ja sun outoa katsetta oudoksun.
Olet murhe joka minua peilistä katsoo
ja valheet sun ei oo mulle enää outoo.
En tunne itseäni ja miksi tässä oon
Olen jo kauan luottanut enää kohtaloon.
Valvon yöt jolloin pimeys mut valtaa
ja kuljen silloin pitkin pimeyden siltaa.
Ei oo mulla enää valtaa kohtaloon
ja saa se minusta kohta saaliin.
Tunnen että murron pimeys teki sydämeeni
ja kahleissa makaa lapsi kirkkauden.
Vartija pimeyden valon sielua vartioi
ei mahdollisuutta hypätä vapauteen sil oo.
Kauneus ei enää kuulu murrettuun sydämeen,
vaan pimeys on mustannut sen.
Odotan enää kohtaloani lopullista
ja irtautumista maan valoista.
Ylös rauhaan se pimeänkin sielun kantaa
ja vielä pilkahduksen puolelle onnen antaa.
Listahitti
Kirjoitan vain iloista ja murheista
ja elämän valoista ja varjopuolista
Tunnen itseni paremmin kautta kirjoitusten
ja opin näin löytämään elämän puutuvan palasen
Tuntuu silti, että paikalleen on jäänyt elämäni
ja löytänyt en oo vieläkään etsimääni.
Valoa kaipaan ja antaudun vaik hetkeksi vaaraan,
jos vain näin tavoitteeni tavoittaa saan.
Haaveena löytää ne sanat oikeat,
joilla ihmisten sydämet valloitat.
Sanoissani on aina tarkoitus
ja piilee niissä usein varoitus.
Ymmärrä en aina itsenikään,
miksi yhä haen vielä rikkaampaan elämään.
En kykene enää tyhjästä sydämestäni nauttimaan,
sil haluan et nimeni vielä joskus tähtiin kirjoitetaan.
Ei oo listahitiksi helppo nousta
ja toisten ihmisten mieliä valaista.
Kirjoitan sanat tähän ruutuun
ja näin sinkahtaa ne bittiavaruuteen.
Sivuni kuvat ja runot ovat osa minua
ja voin löytää täällä itseni keskeltä tähtisumua.
Laakson elämää
Katson laaksoon kauniseen vihertävään
ja tiedän tääl on mut tarkoitettu elämään.
Maailmassa on paikkoja kauniiita monia,
mut vain täällä soi sieluni sinfonia.
Elämän rikkauden täyttämän voin täällä elää
ja ei tarvitse etsiä kultasuonta elon enää.
Vaiheet elämän johtivat mut tänne
ja enää on alas käytävä tää rinne.
Elämän rakkauden täyttävän löysin
ja en ole värien laaksossa yksin.
Sydän toisen on vihdoinkin mun
ja näin elämään laakson sulaudun-
Etsiä ei enää elämän lähdettä tarvi,
sillä vihdoin on eessäni viisauden sarvi.
Se minulle totuuden elämän näytti
ja näin kaikki toiveeni elämän täytti.
Laakson elämään ihastuin
ja vierellä virran elämästä nautin.
Laakson elämään rikkaaseen tottua saan
ja rakkaimpien kanssa elosta nautitaan.
Vaihtoelämää
Kuka ei joskus ois halunnut tähden elämää,
jossa sais olla rikkauden huuman viemää.
Kun vaihtaa sais elämän tavallisen ja
hetkeksi kokea kuuluisuuden ja sen rikkauden.
Tavoitella voi silti itsekin kohti tähtiä
ja ei oo pyrkimys syttyä tähdeksi syntiä.
Voi löytää itsestäänkin staran loistavan,
kun huomaa oman sydämen rikkauden.
Kun annat hymysi päivien keskellä valloittaa
voit silloin sydämissä toisten tähteyden tavoittaa.
Muistat vaan että ilo elämään loisteen antaa
ja et silloin elämältä muuta kaipaa.
Vaiheet elämän ovat kivisiä ja ruusuisia
ja kokea saat usein elämyksiä uusia.
Näin ei elämä koskaan tylsää olla voi
ja lopussa sen kiitos elämän soi.
Vaihtoelämää et kaivata saa
Vaihtoelämää ei kannata tavoittaa
Vaihtoelämää on muutoksen hetket tää
Kohti valoa
Matkaan lähden kohti lähdettä elämän
ja jätän taakseni elämän pimeän.
Uskoen valoon joka voittoon johtaa
ja luokse elämän aarteiden johdattaa.
En itseäni enää harhaan johda, sillä
tiedän mistä voiton voin sielulleni saada.
Johdattaa väläys pimeän kohti valoa
ja ei voi mikään sammuttaa tunteeni paloa.
Sydämeni tietää jo tien ainoan oikean
ja tuskin enää tielle väärälle poikkean.
Satuttaa ei voi enää sieluani enempää
ja ei voi kääntyä siis pääni tää.
Satuttaa enää en voi ihmistä toista,
sillä löydän itseni enää rakkauden joista.
En enää sanoilla murhaavilla toista hauku
ja ei enää kukaan vuokseni pimeään huku.
Olen löytänyt itsestäni puolen hyvyyden
ja jättänyt taakseni nuo vuodet pahuuden.
Tahdon rakkailleni kaiken hyvittää
ja jälkeni puolella pimeän peittää.
Voi rosvokin löytää tien kohti valoa
ja näyttää rakkauden tunnetta jaloa.
Tietää jo että läheisiään satutti
ja elämäänsa heidänkin vaikeutti.
Kohti valoa ratsastan
Kohti valoa elämän
Kohti valoa rakkauden
Kohti valoa autuuden.
Siivu onnesta
On löytynyt maailmasta paikka onnen
ja antaa se sydämille tunteen vapauden.
Löytää voit sen kuuntelemalla ääntä hiljaisuuden
ja kohtaat silloin maailman aivan uuden.
Äänen kauniin löydät hiljaisuudestakin
ja huomaat ettei kohtalosi ole se rankin.
Maailma antaa meille paljon taakkaa,
mutta ei sitä sinun yksin tarvi kantaa.
Muista hetkinä suurten haasteiden,
että voit joskus lentää mukana vapauden tuulen
Tuuli sinut paikkaan rauhan kuljettaa
ja mielesi arjesta vaativasta vapauttaa.
Kun muistat hetket nämä keskellä kiireen,
voit silloin uskoa elämäsi onneen suureen.
Arki voi silloin myös onnen antaa
ja jaksat silloin keskellä haasteiden raataa.
Siivu onnesta on usko elämään.
Siivu onnesta on hetki hiljaisuuden.
Siivu onnesta on tauko keskellä arjen.
Vajoan
Apua huutaa sydän tää, sill
on tummenut sieluni sää.
Löydän vain varjoja elämästä ja
iltaisin löydän itseni itkemästä.
Haaveilen yhä suhteesta kestävästä
ja pois haluan myrskyn silmästä.
Tuntuu että haaveeni ei elää saa
ja et elämä ei voi tarpeeksi antaa.
Yöt unettomat seuraavat toisiaan
ja yhä syvemmälle pimeään katoan.
Pelkään jo elämää ja metsää varjojen,
sillä yksin yössä yksinäisyyttäni suren.
Koskettaa haluan sielua samanlaista
ja toivon et nauttisimme ilmasta samasta.
Viileenä säilyy sydän päivään tuohon,
kunnes löydän kanssa hänen vihreän ruohon.
Synkkyyteen syvälle nyt vajoan
ja tunnen sydämeni hajoavan.
Vajoan mukana haaveiden
ja menneisyyden aaveiden.
Laillista huumetta
Vaivut joskus päiviksi synkkyyteen
ja vetäydyt luota ystävien.
On hetki tumma vanginnut mielesi
ja vienyt sulta nuo kauniit unesi.
Et kotoa ulos jaksa lähteä
ja on mukanasi vain häpeä.
Miks tunnet vain puolen pimeän
ja unohdat valon kauniin lempeän.
Kun yön hetket vain tuskalta tuntuu
ja peläten odotat aamua valkenevaa.
Et unta saa kun huolet sua painaa
ja ei ole silloin tahtoa joka kantaa.
Vaan unet sulle tohtori palauttaa
ja kirjoittaa reseptin joka murheet sulattaa.
Mietin mielessäni tää on laillista huumetta
ja lääkitsen itseäni vaikkei ole kuumetta.
Murheet vapauttaa tuo purkki laillista huumetta
ja ei ole enää hetket onnen silmänlumetta.
Jäätaivas
Olen tavoittanut kylmän rakkauden ja
tunnen poltteen ja sen kylmyyden.
Murskata jäitä tiellä sen saan
ja tunnen ylleni nousevan jäätaivaan.
Valloittaa silti haluan sydämen tämän, sil
uskon et taivaalle jäiselle tuon elämän.
Myrskyt kylmät tuo sydämelle tahtoa
ja ehkä näin voin yhä itseeni uskoa.
Näen kaukana horisontissa paisteen auringon
ja tiedän, et avulla sen onnen meille taion.
En kadu silti hetkeäkään alla jäätaivaan,
sillä vahvuutta se on tuonut päällemme maan.
Moni kenties jo luovuttanut ois
ja kävellyt elämästä rankasta pois.
Usko ja tahto pitää pinnalla jykevän ihmisen,
sekä hetkessä vie sut yli myös huomisen.
Ei voi koskaan elämälle laskee liikaa arvoa
ja ei voi koskaan antaa liikaa armoa.
Tunne on joskus jäädyttänyt mielen ihmisen
ja vain lämpö toisen sydämen sulattaa sen.
Jäätaivas antaa vahvan mielen
Jäätaivas antaa uskon suuren.
Jäätaivas kohtaa rakkauden vahvuuden.
Neuvoton sydän
Aika meiltä täällä loppuu joskus kesken.
Olit siinä vieressäni mun juuri äsken.
Vapauden tahdon meille vihdoin löytää
ja haluan et askeleemme yhteiset tänne jälkensä jättää.
Nähdä en mä voi yksinäistä huomenta,
jollei mulla oo sydämeen sun oikeaa avainta.
Sen aion vaikka vuorelta vaarojen hakea
ja en tarvitse siihen edes tuurilta tukea.
Näyttää haluan oman sydämeni vahvuuden
ja haluan itselleni tulevaisuuden uuden.
Peittää en haavoja menneisyyden halua,
sillä on tunteet ne kaikki kestävää valua.
Kylvän siemenet onnen maahan keväällä
ja talvet luistelen rakkauden kestävällä jäällä.
Vuosi kokonainen kanssas sydämen sun
ja toivon et sä vihdoin olisit kokonaan mun.
Elo ei ole yksinäisen aina niin arvokasta
ja on kesälläkin ainoana lohtuna saunassa vasta.
Kesä kirkaskin on yksin synkkä ja valoton
ja niin usein on tunne sama neuvoton.
Hyvä on olla valossa kuun kaksin
Hyvä on olla huomassa tuurin
Hyvä on huomata et sydän ei oo yksin
Uumenissa maan
Mies syvälle kuiluun kaivoksen laskeutuu
ja näin jälleen kohtalollensa antautuu.
On elanto tienattava perheelleen
ja vannoo näin rukouksen hakulleen.
Kunpa kerran mulle voiton toisit
ja rikkauden mulle ja perheelleni soisit.
On jossain kenties suoni kultainen,
jonka löytäjällä ompi onni ainainen.
Vaan niin kauan kunnes sen löydän.
Mä kuivalla leivällä katan pöydän
Vaaroja en mä koskaan väheksy
ja kuiluun kaivoksen en koskaan eksy.
Tuli päivä tuo vuoden pitkän viimeinen
ja silloin oli kohtalo miehen tulinen.
Oli räjähteen viereen liekin unohtanut
ja näin itselleen tuomion julistanut.
Kohtasi hän hetkenä tuona kuoleman
ja jatkoi matkaa luokse taivaan Jumalan.
Taivaan porteilla kohtasi miehen harmaahapsisen
joka lupasi miehelle näin onnen ikuisen.
Ei kuitenkaan jäänyt perhe miehen köyhyyteen.
Vaan oli räjähdys tuo suuri tuonut kullan näkyvyyteen.
Vaik naisella raskas sydän nyt viel on.
On uurastus miehen vihdoin tuonut heille palkinnon.
Tietää hän et miehensä nyt onnellinen on,
kun on saanut tuoda perheelleen nautinnon.
Uskoo nainen et taivas viel heille yhteiset hetket antaa
ja siellä he saavat yhdessä riemunsa silloin kantaa.
Pelko
Harva meistä rauhaan maailman uskoo
ja silloin hänkin päätään seinäänsä takoo.
Oomme nähneet kuvissa uutisten monta kasvoa pelokasta.
On maailmassa monta paikkaa, jossa taivas ei suojaa lasta.
On vain pelko läsnä heidän elämässään päivin ja öin ja
aikuiset julmat heidän sielunsa kietoo mustin vöin.
Eivät ole he nähneet kauneutta lapsuuden, vaan
ovat nähneet ainoastaan maailman katkeruuden.
Sota heidän julmaa leikkiänsä ainoastaan on
ja ovat oppineet ainoastaan tavat tapon.
Niin moni heistä uskoo vain aseeseen
ja valmiita he eivät olla saa pelkuruuteen.
Toivoa he vain voivat, että julmuus vielä loppuu
ja miinoilla katettu maansa vielä rauhaan taipuu.
Pelkoa sodan he eivät kuitenkaan aina voi välttää
ja keskellä tunteen sen moni henkensä vielä menettää.
Ei auta lapsia pelokkaita lait yhtenäisen maailman.
Haaveilla he vain voivat, et saisivat ruudittoman ilman.
Maailmasta rikkaasta kenties joskus pelastaja saapuu
ja silloin kärsimys kai joltakin heistä loppuu.
Unelmia
Ken uskoo kauniiseen unelmaan niin
voi uskoa maailmaan parempaan.
Löytää voi onnensa hetkestä tästä
ja lakata näin itseään pettämästä.
Maailmasta pedon sä helpolla löydät
ja silloin sä kaiken kauniin jätät.
Houkutukset puolelle synkän ovat suuria
ja silloin sä tarvitset etees hyvyyden muuria.
Aikoina pahuuden et sä taipua saa vaan
silloin ajatukset hyvät mieles putsaa.
Muista pidä aina jotain hyvää mielessäis
ja helli rakkaimpias myös hetkis näis.
Päivät huonotkin voi sulle paljon antaa
ja hetket nuokin usein vain sisintäsi vahvistaa.
Voit riemuita kun teoissas onnistut
ja opit paljon uutta kun kasvat ja vartut.
Usko aina siihen mitä teet
ja katsele tämän pallon mantereet.
Kun sydämes sanoo et lähteä täytyy
Niin usko sen ääneen et unelmas täyttyy.
Onnenhetkiä
Tästä elämästä et pakoon pääse
Ilot harvat on sulle onnen ase.
Kulkea sun eteenpäin täytyy
muuten elos paikalle jäätyy.
Katso tarkkaan mitä toisille teet
ja vältä elämässäs karikkoiset veet.
Apua kun läheises sulta kaipaa
niin älä heitä silloin hänelle sanan raippaa.
Uskoa sun täytyy toiseen ihmiseen,
sillä joku heistä johdattaa sut rakkauteen.
Vain kohtalo voi meille uudet siivet suoda
ja kirkkauteen epätoivoisen sielun tuoda.
Kun näät taivaallas pilven valkoisen
niin voi se tuoda hetkeen autuuden.
Suuria tunteita täytyy sun herättää
ja jäljet näkyvät elostas jättää.
Täytyy sun elämäs tehdä pitkiä retkiä
ja vaalia niiden antamia onnenhetkiä.
Onnistumiset sulle vahvuuden antaa
ja johdattaa sua pitkin puuterisantaa.
Voit onnellinen sä vanhanakin olla,
kun tiedät et täynnä on riemun filmirulla.
Silloin rauhas voit lepoon ikuiseen käydä
ja et enää elämästäs enempää pyydä.
Valloitit siis sydämen sulle tärkeimmän
ja annoit itselles kauniin elämän.
Rakkaasi sua kaikessa tärkeässä auttoi
ja onnen sun kotiin lämpimään kantoi.
Valossa kuun
Katselee mies kuuta taivaalle nousevaa
ja odottaa yön hiljaisuutta tulevaa.
Hän silloin itsellensä rauhan saa, sil
tietää et valo pimeydelle kasvot antaa.
Varjossa kuun on hänellä helpompaa
ja on hänen sisimpänsä tuskalta vapaa.
Pimennossa kuun hän kerran rakkaudestaan luopui
ja silloin pimeyden haamut elämäänsä saapui.
Tietää, et tuo kuu loistava vielä hänet kerran vapauttaa
ja voi hän silloin rakkauden valon saavuttaa.
Täyden kuun aikaan hän yönsä valvoo
ja edessä rakkauden alttarin palvoo.
Tuo paikka on kallio kuoleman nimeltään
ja sieltä hän kerran hyppäsi pimeään.
Vaan jäi hältä tänne sielu rauhaton
ja on olonsa sen ikuisuuden turvaton.
Vain valossa kuun saa hän henkensä takaisin
ja silloinkin kulkea hän saa vain tääl yksin.
Vain suudelma rakastetun voi hänet pelastaa
ja voi rauhan hänelle kokonaan antaa.
Toivoo että rakkaansa joskus kalliolle saapuu
ja hänen sielunsa taivaaseen silloin pelastuu.
Uskoo ihmeeseen keskellä paisteen kuun
ja odottaa vieressä kallion tammipuun.
Taivaassa tavataan
Oli intohimonsa hänen lentäminen
ja korkeuksiin uusiin nouseminen.
Vain taivaalla korkealla hän tunsi elävänsä
ja sieltä hän aina löysi etsimänsä.
Valon lennot hänelle antoi
ja nautinnon elämään hänen toi.
Oli sielultaan sotilastakin rohkeampi,
kuin vanki syytön vankilan ompi.
Maassa ei ollut hänelle elämää
halusi hän ain olla tuulen viemää.
Näyttää hän halusi kaikki taitonsa
ja oli hänelle tumma maa kuin sudelle ansa.
Koneeseen astuessaan meille huusi: Taivaassa tavataan
ja niinpä kai kerran osuikin oikeaan.
Ennätystä uutta yritti maata kohti syöksyessään ja
ei noussut kone vaan putosi kuiluun syvään ja pimeään.
Onnellisena kuitenkin kuoli hän tiedämme sen
Koki hän hetkinä viimeisinä jännityksen.
Elämä hänelle perheen ja lapset antoi
ja poika haudalla isän lupauksen virkkoi.
Kunniaan nousee isänsä nimi täällä
ja vielä kerran pojallakin lentäjän takki päällä.
Vielä kerran kaikki taivaassa tavataan
ja pilvissä onnen leijutaan.
Taistelija
On nainen nähnyt sodan tantereen lohduttoman
Hän on sotilaista rohkein ja valloittaja maailman.
Löytää aina hädässä ratkaisun parhaan.
Eikä vie koskaan tovereitaan harhaan.
Tehtävissään on hän arvokas maalleen.
Ei ole koskaan jättänyt virheitä tielleen.
Vihollinen pelkää tätä naista lähes näkymätöntä
ja taistelijaa vastustajansa järkkymätöntä.
Kun hän jotain komentajalleen lupaa
niin varmuudella on hänkin vastuusta vapaa.
Panttivankin luokse hetkessä tiensä löytää
ja epätoivon voi vankikin taaksensa jättää.
Ei ole sotilaan sielu kuitenkaan puhtoinen
ja on nähnyt tehtävissään maailman pimeyden.
On kaikki tää jättänyt arvet sydämeen
ja saanut hänen mielensä satimeen.
Ei uskaltanut tunteistaan rakkaalleen kertoa.
Pelkäsi että ei jäljet johda kohti valoa.
Hänet sodan keskellä menetti
ja tietää että hän silloin sydämensä petti.
Siks hän kai kaikkensa työlle antaa
ja toveriensa puolesta taistella enää haluaa.
Kostoa hän vain viholliselle janoaa
ja näin keskellä taistelun lisää voimia saa.
Ilman rakkaansa kuolemaa ei olis taistelijaa
ja kulkis kai moni sotilas pimeää kujaa.
Sodan arvet vielä joskus kenties parantuu
ja voi nainenkin kovin tunteilleen antautuu.
Hetket menneisyyden kuitenkin antaa sielun lujan
ja näyttää hänelle tien luokse toiveiden linnunradan.
Sieltä hän löytää itselleen uuden elämän
joka ei ole puolella pimeän.
Piilotettu tunne
Tuntee hän piston sydämessään syvän
ja maan alla jalkojen tärähtävän.
Piilossa on hänen tunteensa syvä
on se niin herkkä ja särkyvä.
Tietää hän paljastaa ei kaikkea koskaan saa, sil
tunteella hän vain kenties toista haavoittaa.
Unessa unelmien hän rakkaansa kohtaa
ja siellä hän onnensa aina tavoittaa.
Usein toivoo, että olispa uni tää ikuinen
ja antaisi hänen tunteilleen näin vapauden.
Aamulla herätessään sydän tyhjältä tuntuu
ja mielessään vain unen suloisen kaipuu.
Usko elämään on häneltä jo hiipunut
ja unelmansa hän on kauas hukannut.
Ei muista enää valoisia hetkiään tiellään tää
ja tuntee ei oo tiedossa kohtalonsa määränpää.
Hetki toivoton kuitenkin vihdoin onnen antaa,
kun viestin puhelimeen hän rakkaaltaan saa.
On huomannut, että sydän kultainen häntä kaipaa
ja sydämensä vieressä unen prinssin on vain vapaa.
Uni haaveiden nyt viimeinkin toteutuu
ja sydän tunteelle ihanalle antautuu.
Kauniimpaa ei enää elämä olla voi,
kun yllättäen hänet lähelle rakkaan toi..
Puhdas sydän
On tummempi hänen sydämensä nyt,
kun on rakkaansa hänet jättänyt.
Ei lähtenyt mukaan toteuttamaan unelmaa,
vaan liikaa oli rakkaalleen uusi tuntematon maa.
Uskoo hän kuitenkin tärkeyteen unelmansa
ja uskoo viel maailman teoillaan pelastavansa
Järjen ääni oli hänelle tunnetta vahvempi
ja väistyä sai tieltä sen tunne syvempi.
Hän katsoo eteenpäin ja uskoo omaan vahvuuteen.
Teot tulevat nostamaan hänet maineeseen suureen.
Kätensä hän nyt ylös nostaa
ja voimansa tunnossa kohti mainetta matkaa.
Kuitenkin pelko yksi on hänen rinnallaan,
jospa maailma ei muistakaan sankariaan.
Ei seiso silloin vierellä hänen ketään
ja johtaa hänet se polulta elämän syrjään.
Uskoo vielä kuitenkin, että rakkaansa syliinsä palaa
ja silloin he sormukset liiton kauniin toisillensa valaa.
Tietää et rakkaus ei välillään heidän koskaan kuollut,
sil oli heidän välissään aina side yhtenäisyyden ollut.
Helpompi on elää elämää hänen,
kun on jotain suurta saavuttanut
ja näin rauhan sydämelleen saanut.
Katsoa saa nyt maailmaa kauniimpaa
ja hengittää ilmaa raikasta puhtaampaa.
Tuntee et on hällä vihdoin puhdas sydän, sil
on poistanut maailmastamme tunteen väärän.
Elämänsä voi onnellisena näin loppuun elää,
kun tietää et kohdallaan on vihdoin maailma tää.
Myrskyn silmään
Taas pilvet tummat taivaalle kerääntyy
ja moni peloissaan taloonsa hiljentyy.
Mut yksi kulkee kohti myrskyä,
sil metsästää hän elämänsä tyrskyä.
Tuuli ei saa häntä pelkäämään, vaan
uskoo hän vaaralliseen elämään.
Pelkoa ei tunne ratsastaja laineiden ja
on hän löytänyt säästä tummasta itselleen haastehen.
Myrsky joskus vei häneltä kaiken ja
siks kai haluaa hän kesyttää sen.
Vaara on hänelle enää käsite tuntematon
ja ei oo myrskyssä hänen sielunsa rauhaton .
Menettää hän ei voi enää mitään tärkeää,
sil yksinäistä on muuten hänen elämänsä tää.
Rakkaansa joukoissa taivaan enkeleiden häntä suojaa
ja myrskyn silmässä rakkaintaan hän koskea näin saa.
Myrskyn silmässä rauhoittua saa keskellä hiljaisuuden
ja ympärillä sen on meri rauhaton ja tyrskyinen.
Hän ei halua enää rakkautta uutta, sillä ainoa oli hälle hän
ja vain myrsky antaa hälle enää elämän.
Toivoo hän, että rakkaimpien luokse hän kulkea saa,
mut tahtoo enkelit taivaan rakkaalleen uuden elämän
ja suojaa merellä päällä laineiden he häntä hetken tämän.
Hetket kauniit mieleen jää
Kun katson kohti silmiis sun, niin
aavistan et oot kohtalo kaunein mun.
En aina sanaista arkkuani auki saa,
mut lähellä sun mun sydän vavahtaa.
Pitkään kuljin tienpuolta pimeää
ja oli siellä vähän kaunista elämää.
En tiennyt miksen silloin valoon löytänyt,
mut on hetket tulevan selkeempää nyt.
Tänään valon linnun kanssas sain vihdoin kiinni
ja nyt ei enää varjot pimeyden mua vaani.
Yhdessä voimme elämästä kauniista nauttia
ja kääntää elämämme ohjausrattia.
Kaukana on vielä elämän määränpää
ja hetket kauniit täält sieluumme elämään jää.
Elämä antaa enemmän kuin koskaan uskoinkaan
ja hetkistä yhteisistä emme luovu milloinkaan.
Kun näät taivaalla valon kirkkaan tähden,
niin kokea saat sielujemme vahvuuden.
Valoksi taivaan pääsemme mekin,
kun elämä joskus meillekin antaa pakin.
Valo elämän ei meistä koskaan sammu
ja sydämiimme toisten emme pimeyttä ammu.
Kirkkaana loistamme ja iloa ympärille jaamme
ja kunniaan vielä nostamme nimemme.
Taas sotii sydämemme vastakkain
ja syyttävän katseen sulta sain.
Sieluani nuo sanasi syvältä viiltää ja
myrskyäkö vain on elämämme tää.
Tahdon kaiken tään taakseni jättää ja
en aio kipua sydämessäin enää sietää.
Kaiken hyvän sä väliltämme tuhosit
ja liian usein sanoillas pistävillä uhosit.
Synkkyyttä elämäämme sä vain tahdoit
ja kostoa takana selkäin haudoit.
Suljit ovet eestä mun ystäväin
ja teit mun elämästäni helvetin.
Pimeyden enkeli sä kai oot, kun
pilviä synkkiä vain yllesi koot.
Sydämesi musta kai hiilestä on
ja on saanut päälleen se pahuuden varjon.
Sydämesi sun täytyy kiillottaa,
kunnes voit sielustas valoa antaa.
Olet katkera kunnes elämän auringon näät
ja murtuu sydämestäsi pimeän talven jäät.
Pimeyden varjo
Pimeyden varjo vie meistä niin monta mukanaan
ja yksinäisten sieluja se on pakotettu saalistamaan.
Ei voi tuloa sen kukaan aavistaa
ja saattaa se sydämen rohkeankin lannistaa.
Pimeys elämäämme usein saapuu
ja valoa ei silloin saa elämämme puu.
Tukahduttaa se sisimpäsi yrittää
ja voimiasi pahuuden liekkiin sytyttää.
Vain ystävä kallein voi sut silloin pelastaa
ja uudelleen valoisalle puolelle saattaa.
Yksin et sä taistella vastaan jaksa, näin
apua sulle antaa silloin ystävän riksa.
Synkkyys on aina osa sieluamme
kuin päivä ja yö on osa elämäämme.
Mut tiedä se valoisa voi olla yökin
ja pimeys peittää päivänkin.
Valon elämään sä saat, kun vain haluat
ja silloin varjot pimeyden katoavat.
Silloin keijut valon alla leijuvat
ja sinut ylös valkeuden tanssiin kutsuvat.
Muuttaa hetki hehkuva elämäsi,
kun koskettaa se herkkää sydäntäsi.
Sulkea et enää voi loistetta elämästäsi
ja lähempänä sua on rakkaimpasi käsi.
Ajatukset vievät kohti unelmaa,
eikä oo eessä enää tyhjää maailmaa.
Taivas siniseksi taas muuttua saa,
kun pilvet murheiden pois karkaa.
Tietä se näyttää päivään valoisaan ja
uuden jalustan nyt elämälleni valaa saan.
Kulkiessain kanssa ilon enkelin, näin
tunnen mä kuinka voitan elämän pelin
Totuutta elämässäin saan usein etsiä,
mut voin mä huoletta joskus töpeksiä.
Et virheitä tekemäti sä täällä kulkea voi
ja kuitenkin tiedä se aina koittaa uusi aamun koi.
Myrskyjä elämään mahtua saa ja
voivat ne joskus kuljettaa paikkaan parempaan.
Päivää seuraavaa ei koskaan tiedä,
mut älä koskaan anna mielesi sua viedä.
Kuule minne sydämesi sinut kuljettaa,
niin voit silloin elämässäs paljon voittaa.
Et saa koskaan halujasi liikaa rajoittaa,
sillä muutoin maa allasi polttaa.
Saat sielussani mun myrskyn nousemaan ja
en muuta toivois kuin et olisit minun ainoastaan.
Hymysi sytyttää minussa rakkauden liekin
ja haluan kulkea kanssasi läpi yöttömän lapin..
Kesä tämä antaa meille paljon muisteltavaa,
kun yhdessä nautimme jäätelöä sulavaa.
Kun jälleen syksy saapuu ja värit luonnon loistaa
Tiedämme että kultaisena polkumme elämän pitkään hohtaa.
Värittää meidän elämäämme täällä täytyy, sillä muuten
mielemme ei meitä kanna ja automme elämän tien poskeen hyytyy.
Älä silmiäsi avaamatta jätä ja ilolta sulje
sillä kaikilla meillä on elämän purje, kun sen vapaaksi
päästät niin tiedät et onnen sä löydät.
Onnetonna kuljet jos ei toinen sua tue
Mut tärkeintä on ettet itseäs surun värein pue
Hetket elämän nautintoa sulle tuo,
jos vaan kerran onnen lähteen vettä juo
Kaikesta nauttia saat siis polulla elämän
kunhan teet siitä kukoistavan viljelmän.
Silmäsi kyyneleitä ilosta ja surusta vuotaa
ja kudot siten itsestäsi elämän paitaa.
Tuuri rakkauden
Olen nähnyt unta niin kaunista monta,
mut on silti elämäni niin rakkaudetonta.
Kunhan uneni unelmain joskus toteutuisi
ja tulisi maailmastain toteutunut haave uusi.
Niin valo elämän jälleen hohtaa,
kun tuskan sielusta rakkaus poistaa.
Suljettu sydän jälleen aukeaa
ja kauneimmillaan on jälleen tää maa.
Mut uskon on voima ihmisen rajaton
ja ei tarvi tääl ol yksin ja onneton.
Kun löydän toisen itseni kaltaisen,
niin näen ilon värin keltaisen.
Kulkea yksin tuskin enää jaksan,
sillä löytää haluan onneni muusan.
Tuuria rakkauden on mukava kantaa,
sillä niin paljon se sulle iloa antaa.
Vaik on joskus elämäs synkkää ja
on rakkaus kestävä noustaes mäkeä jyrkkää.
Avaat sä silmäs, kun hänet ylhäällä oottavan näät
ja kesänä kauniina sä vietät unelmiesi häät.
Varattu sydän
En kykene enää sydäntäni pettämään
ja sinua pois mielestäni jättämään.
Sä oot mulle kuitenkin viel ystävä vaan,
mut toivon et ryhdyttäis joskus yhdes kulkemaan.
En haluu et vie sut tuo mies toinen multa, kosk
oot mulle tärkeämpää kuin maine tai kulta.
Niin harvoin vie nainen multa jalat alta,
mut sinut nähdessäin tiedän et oot unelmieni silta.
Vaikka siis sydämesi nyt varattu on, niin
tiedän, et voisit kanssani mun löytää kirkkaamman valon
Voin näyttää itsestäni herkimmän puolen,
kun ampui amor mun sydämeeni nuolen.
Oon kokenut tässä maailmassa vaikeuksia paljon
ja kanssas kenties löytäisin elämääni uuden ilon.
Rakkauttani sinuun en pysty piilottamaan
ja metsään yksinäisten sielujen kulkeutumaan.
Kun kuljen viel joskus kohti valoa loistavinta,
niin haluun et ei oo silloin mulla sydäntä onnetonta.
Kertoa kaiken mitä tunnen mä haluan,
sill ei kestä meidän hetkemme tääl liian kauan.
On sydämeni öisin viel lähellä sun
ja unissain vierees sun laskeudun.
Välistämme matkaa haluan päivisin lyhentää
ja yhteisiin unelmiimme korkealle lentää..
Kun mieles joskus hetkeks synkistyy
ja meren yllä myrsky näyttävä syntyy.
Lyö salama taivaan kirkkaaksi hetken
ja siitä saatat löytää itselles johtotähden.
Hetkinä mustina niin moni meistä sortuu,
vaan kun oottaa jaksat niin muurit korkeat lopulta murtuu.
Suru toisen ihmisen on usein niin tarttuvaa
ja kaipuu sen hetken hiljaisen valtavaa.
Rytmi elämän on aina vaan kiivampaa,
miksei voitais ajaa elämässä tässä hiljempaa.
Vaati toinen toiseltaan aivan liikaa ja
aiheuttaa se vain valtatielle elämän ruuhkaa.
Sydän kultainenkin vielä pysähtyy,
jos sen rytmis täs takoa täytyy.
Rauhaa se vain lisää kaipais,
kunhan hiljaisuuskin tän viel palais.
Arvokkaita ovat hetket rauhan sataman, sil
tarjoavat ne sulle suojaisan poukaman.
Sieltä sä usein tielle suoralle löydät
ja jälleen voit riemulla kattaa elosi pöydät.
Tiedä se taistelu elämän aina satuttaa,
mut hetkellä voiton voit sä liputtaa.
Elämä voiton sulle aina lopulta antaa
ja kuljet kanssa toisen kaunista hiekkarantaa.
elämä satuttaa mut niin paljon se antaa
ja hetket kauniit parhaiten muistaa
Miltä tuntuu
Sydämeni taisteli kerran puolesta teidän
ja uskoin et teistä kaiken tiedän.
Mut koitti kohtalonpäivä yhteisten hetkien
ja petitte mut selän taakse hiipien.
Näin kun pettää ystävä rakkain
ja näyttää sulle unohduksen merkin.
Niin silloin et enää häntä hyväksyä voi,
vaik joskus raskaankin taakkas kantoi.
Tuntuu et kehenkään en enää luottaa voi,
sillä arven mun sydämeen rakkaimpain loi.
Uskoa en voi ystävyteen luotettavaan
ja näin uskon enää itseeni vaan.
Synkkä on tieni yksinäinen ja lohduton
ja vain autiomaahan tyhjään enää uskon.
Siellä ei voi kukaan sydäntäni pettää
ja vain kuppi kuuma vieressäin mulle riittää.
Miltä tuntuu kun sydän rinnasta revitään
Miltä tuntuu kun yli laidasta heitetään.
Miltä tuntuu kun ystävä tärkein pettää
Miltä tuntuu kun frendi taaksensa jättää.
You are poisoning my mind
I can feel how you want to torture my soul
I would like to forget everything, but I can't.
I can be silent soul but my eyes are not blind.
You are trying to tell everyone that I'm looser
who only want to be at the place
which can to be my safety palace
You believe that I can't do anything which would
give the richness into my living days. Every moment in my
mind I think that you can't understand how you will
at the one day regreat your shameless words.
You can see that I'm crying, but that is the thing,
which is giving to me strength and after that I'm
seeing my future brighter.I can see how you are an ensure
when you're telling your poor stories to the people who I
know and after that I can tell that you're not the fighter.