ICEHEAVEN
ICEHOCKEY, PHOTOS AND POEMS
Lauluja elämän virrasta
Somettajat
Kerran tästäkin kylästä viimeinen lähtee
Talon aution pihas ei enää linnuil kauralyhtee.
Vaan vielä nään maaseudun kauneuden
Rauhassa saa elellä keskel peltojen vihertävien.
Tietoyhteiskunta kaiken muuttaa yrittää
Pauloissa älypuhelimien feissariin moni aikajanaa piirtää
Aika meidät kenties tappisilmiksi muuttaa
Jollemme löydä luontoa uudestaan
Kaikki täällä ny somettaa
Valtiomiehet meitä taas kusettaa
Ennen vaaleja on lupaukset jalot
Vaan sammuu jälkeen¨niiden heiltä järjen valot.
Lähtekää kulkemaan kesäöissä kanssa luonnon valon
Sulkekaa puhelin ja kulkekaa läpi suuren salon
Siellä kuulette äänet vielä vihreän luonnon
Surinan ja yön linnun äänen hennon.
Langattomat verkot meidät vielä tuhoaa
Suunnan taju pölyttäjiltä siinä katoaa
Ei enää puhelinlangat tääl laula
Punottaa vaan nyt puhelimen kaula
Kaikki täällä ny somettaa
Langattomil verkoill liitää
Vaan mäpä lähen kalaan
Keskel ulappaa pääsen rauhaan.
Päivät vain ovat kaltaisiaan
Mikään ei tunnu muuttuvan koskaan
Haluaisin tajuntani räjäyttää
Kaikille taitoni näyttää
Kuka mut kunniaan nostais
Siivillään mua hetken kantais
Ei enää epäonnen demonit jahtais
Pyydän. Vie mut valoon
Pääsisin vihdoin seuraan jaloon
Välttäisin tuntemattoman kohtalon
Kun tuntisin tän sydämeni palon
Siis käännä katse minuun
Tunne tarinani tähteydestä
Kerran minut kiskottiin ulos pimeydestä
Tunne tarinani tähteydestä
Kerran minut kiskottiin ulos pimeydestä
Nyt kaiken laitan mä peliin
Uskon elämän hetken unelmiin
Kaikki esteet murran mä tieltäin
Tunne tarinani tähteydestä
Kerran minut kiskottiin ulos pimeydestä
Haluun mä taivaan tähtiin luottaa
Ne mulle taas näyttää suuntaa
Kerran uskoni rakkauteen vietiin
Rakkaani tuijottii silmiin
Heitti minut ulos rakkaudesta kulkemaan
Hetken halpa humala mua kantoi
Rohkeutta baareissa flirttailla antoi
Nyt käännä katse minuun
Tunne tarinani tähteydestä
Kerran minut kiskottiin ulos pimeydestä
Tunne tarinani tähteydestä
Kerran minut kiskottiin ulos pimeydestä
Tunne tarinani tähteydestä
Kerran minut kiskottiin ulos pimeydestä
Nyt kaiken laitan mä peliin
Uskon elämän hetken unelmiin
Kaikki esteet murran mä tieltäin
Tunne tarinani tähteydestä
Kerran minut kiskottiin ulos pimeydestä
Vaan nyt mä onnesta sädehdin
Mä löysin viimein onneni rinkin
Voi yksinkin joskus olla onnellinen
Kun vaan uskoo antaa ystävä toinen
Pyyhin kyyneleeni viimeisen kerran
Annan kohtaloni käsiin Herran
Vaikka rakkaus vei kerran multa kaiken
Olen päättänyt olla kuningas elämän retken
Käteen jää
Mitä täältä käteen jää
Kiireessä vaan hajoo pää
Vain haaveet on elämisen arvoista
Mä viis veisaan yhteiskunnan arvoista
Kerään kamat ja käyn matkaan
En haluu hukkuu enää tähän paskaan
Jossa duunit eivät lopu koskaan
Ilman lentoo murrun tähän taakkaan
Nyt mä elämäni murut myyn
Löysin viimein hymyyn syyn
Elän viimein mun unelmaa
Tuolla kaukana on onneni maa
Ei mun tartte enää aikasin herätä
Almuja töissä taas kerätä
Hajotkaa te muut duuniin
Mä laitan kymmenelt pullat uuniin
Kysyn vaan? Mitä nuo duunis käy
Mul on tili pankis. Hei jätkät ja muijat.
Mul on tili pankis.
Mitä täältä käteen jää
Kiireessä vaan hajoo pää
Vain haaveet on elämisen arvoista
Mä viis veisaan yhteiskunnan arvoista
Kysyn vaan? Mitä nuo duunis käy
Mul on tili pankis. Hei jätkät ja muijat.
Mul on tili pankis.
Kysyn vaan? Mitä nuo duunis käy
Mul on tili pankis. Hei jätkät ja muijat.
Mul on tili pankis.
Armotta koita kiinni pitää totuudesta
Kertoa pyhien isien julmuudesta
Armotta koita livetä sä sankaruudesta
Armotta kanna itseäs pimeyteen
Koita piirtää raja kestävä pyhään veteen
Armotta kanna lapses iltaan uuteen
Olen itsessä vanki maailman julmuuden
Onneni kertaan ja vielä kerran tuplaan
Olen itsessä vanki maailman julmuuden
Ei edes Putin usko enää kestävään ruplaan
Armotta kuljen. Lakkasin onnea jonottamasta
Hetkessä elän. Lakkasin jo aikaa unelmoimasta
Armotta kuljen. Toivo lakastui rakkaudesta suurimmasta
Olen itsessä vanki maailman julmuuden
Onneni kertaan ja vielä kerran tuplaan
Olen itsessä vanki maailman julmuuden
Ei edes Putin usko enää kestävään ruplaan
On maailman oikeus rikki. Sodat niin monelle shokki
Kuka tarttuis kynään puolesta rauhan.
Kaatais sanoillaan julmurit maahan
Olen itsessä vanki maailman julmuuden
Onneni kertaan ja vielä kerran tuplaan
Olen itsessä vanki maailman julmuuden
Ei edes Putin usko enää kestävään ruplaan
Aaltojen takaa sut näin
Olet sankari mun silmissäin
Kuljetit mut palmun latvaan
En käynyt viel viimeiseen matkaan
Se hetki kanssa sun turvassais
Kunpa vielä koskettaa sua sais
Vaan annoit henkes vuoksi toisten
Olit se mies rohkea punapaitainen
Vaan perintöäs täällä kunnioitetaan
Maailma muistaa aina sankariaan.
Tuhon aallot vei monta elämää
Näillä sanoilla haluan sankareita kiittää
Kuolema joskus armottomasti niittää
Kauniit sielut haluu se ikuisuuteen siirtää
Kaltaiset miehen punapaitaisen
Suojaa meitä siivillään enkelien
Taivaissa he jatkavat meidän suojelemistaan
Oli heidän sydämensä liian hyvät päällä maan
Perintöä heidän täällä kunnioitetaan
Maailma muistaa aina sankareitaan
Kuinka aika kuluukaan
Vasta olin lapsi vain
ekan todistuksen koulusta sain
En tiennyt mitään kuolemasta
En ollut kuullut tarinoita tuonelasta
Tuosta sielujen viimeisestä lepopaikasta
En tiennyt myöskään kuoleman Jumalasta
Vaan ikuisuus täällä meitä kantaa
ja toivon sielun rauhasta antaa
Olen kulkenut jo monta rantaa
Vaan aika mua kohti viimeistä kuljettaa
Ajan myötä menneisyyden haamut katoaa
Kohti vanhuutta, kun kulkee niin rauhan tavoittaa
Oppii nauttimaan elämästä
Antamaan kaiken sisimmästä
Olen jo saanut niin paljon rakkautta
Vaik on tässä vielä se yksi mutta
Jospa saisin koskettaa sitä oikeaa
ja ois meillä silloin loputtomasti aikaa
Nyt ikuisuus täällä meitä kantaa
ja toivon sielun rauhasta antaa
Olen kulkenut jo monta rantaa
Vaan aika mua kohti viimeistä kuljettaa
Yksin rakkaudessa
Taas kerran sydämeni revittiinKun oli hän kanssa toisen
Kaikkoaa sinisilmä elämästäin kuin aamun sumu
En enää katso sua silmiin
En herää vierestäis aamuisin
Muista se kun lämmität toista
Et löydä onneas vieraista lakanoista
Tiedä vaan. Jätit oikean onnen
Olisin antanut sulle kaiken
Kaiken mikä onnen elämään antaa
Ei ois sun koskaan tarvinnut huolta kantaa.
Vaan yhdessä yössä tuhosit kaiken
Pyyhit meidän onnemme pois
Voi kun vielä rakkauden aamu ois
ja sen oikean viereeni tois
Niin sä jatkat matkaa kohti kuolemaa
Kuolemaa sen oikean rakkauden
Unohduksiin painuu onnemme hetket
Et koskaan oppinut mitä oikea rakkaus on
Halusit vain väistää sulle tarkoitetun kohtalon
Yksin nyt mä matkaani jatkan
ja tuskin enää rakastaa jaksan
Hetken sun taakkaa mä jaksaa kannoin
Kerran sulle aitoa rakkautta vannoin
Oli elämämme silloin kuin kaunista unta
Olit mulle vesilasi raikas aamuisin
Alla ilta-aurinkon syli lämmin
Vaan enää voin luottaa vain itseeni
Epäilen löytääkö enää rakkautta katseeni.
Niin sä jatkat matkaa kohti kuolemaa
Kuolemaa sen oikean rakkauden
Unohduksiin painuu onnemme hetket
Et koskaan oppinut mitä oikea rakkaus on
Halusit vain väistää sulle tarkoitetun kohtalon
Yksin nyt mä matkaani jatkan
ja tuskin enää rakastaa jaksan